Jahans, hommat alkaa olla pulkassa. Kylläpä meni äkkiä tää työviikko! Huomenaamulla siivin valkoisin sitten saarivaltioon, ensin Londreen anonyymia tapaamaan ja sieltä kera serkkuin viikonlopuksi Edinburghiin ja viikon päästä tiistaina takaisin Helsinkiin. Jospas sillon päivällä ehdittäis Idankin kanssa tapaamaan jossain pubissa, kun kerran samalla suunnalla ollaan.
Landekommuuniin muutan gärna milloin vain, voisin sitten vaikka kirjoitella runoja tai jotakin välillä, jotta kulturfondenin rahavirta ei tyrehtyisi. Mistä tuli mieleeni viikonloppuna oppimani ruotsalainen lastenlaulu: "Kalle Anka satt på en planka och ropade så här: Mamma, mamma, titta så stor jag är!" Se on erinomaisen hyvä tarttumaan päähän, joskaan pelkän tekstin tasolla tämä ulottuvuus ei varmaan täysin välity. Mutta voin kertoa, jotta pääni laulaa sitä as we speak.
Viikonloput 150-vuotiskekkerit menivät lopulta varsin vauhdikkaiksi, eilen oli ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin ihan oikea pelastusarmeijapäivä. Paitsi vähän käytiin ulkona, kanavanrannassa loikomassa ja ÄmCee Donaldsilla burgeroimassa. Hauskaa oli, mikä lienee pääasia. Herra tapasi sukua ja oli vaikuttunut. Tai järkyttynyt, mene ja tiedä. Se puhuu mulle edelleen, joten kai se toipuu. :)
Hyvää viikkoa itse kullekin säädylle!
