perjantaina, elokuuta 04, 2006

En aio mennä naimisiin enkä tehdä lapsia..

..enkä muuttaa yhteen enkä erota enkä karata enkä irtisanoutua enkä tanattukele yhtään mitään muutakaan. Aion mennä syntymäpäiväjuhliin ja laulaa Paljon onnea vaan.

Dramatiikanhakuiset ystäväni voivat siis lopettaa kyselemisen ja pohtimisen. (Muita tää tuskin kovin paljon kiinnostaa.) Edellinen postaukseni oli juuri sitä mitä kirjoitin - ihan ikiomaan pääni sisäistä kriiseilyä. On se nyt jumalauta kun ihminen ei saa enää edes kokea postmodernia elämäntuskaa kun heti luullaan että on ties mitä meneillään.

Kylläpä helpotti.

10 Comments:

Blogger justsopivasti said...

JÄTTÄKÄÄ HANNA RAUHAAN!!!

04 elokuuta, 2006 14:02  
Anonymous Anonyymi said...

Rakas. Mahto helpottaa? :) Ma en luullut moista. Kylla ma tunnistan postmodernin sirpaloituneen yhteiskunnan ajatustuotteen, kun sellaisen naen.

04 elokuuta, 2006 14:03  
Blogger Hanna said...

kiitos lapsukaiset. helpotti kovin.

oi postmoderni sirpaloitunut yhteiskunta! tuo tenttivastausteni vakiorivi! minulla on ollut ikävä sinua!

04 elokuuta, 2006 14:08  
Anonymous Anonyymi said...

Arvasin. Siksi se tulikin ilahduttamaan sua hädän hetkellä. Muistatko kun me joskus vuosia sitten naurettiin sille kun Johanna vetos sen yhen kirjan takakanteen? Ei naurata enää. Sieltä kaikki tieto on peräisin.

04 elokuuta, 2006 14:12  
Blogger Hanna said...

me naurettiin sille viimeks noin 3 viikkoo sitten. mutta ne tietysti tuntuu vuosilta aikaeron takia. tai koska sä oot ollu erossa musta.

mä en ainakaan oo täällä vieraissa, ja toivoisin, ettei muutkaan olis. pidetään ne kädet kiltisti vaunun sisäpuolella ja varotaan, ettei hattu lennä päästä.

04 elokuuta, 2006 14:23  
Anonymous Anonyymi said...

Naurettiin vai? Koska muka? Missa muka? Miksi muka? Ma olin kylla kolme viikkoa sitten taalla. Olinko muka? Olin.

Tekisko valilla toita? Ei tekis. Meniko lounaalle? Ehka menis. Kello on jo satamiljoonaa, on nalka. Ja silti kello ei oo viela mitaan. Petos. Paradoksi. Pekoni. Ne on kaikki p:lla alkavia sanoja.

04 elokuuta, 2006 14:51  
Blogger Hanna said...

Pannaani on kans, ja piljardi. Ja mellooni mutta se ei ala peellä.

No okei ehkä se nauru oli neljä viikkoa sitten. Sillon kun mä olin puolikuuro ja sä muuten vaan liikuttuneessa mielentilassa.

04 elokuuta, 2006 14:54  
Anonymous Anonyymi said...

Ai silloin. Sen ma muistan. Ai naurettiinko me silloin? Sen ma muistan, etta ma nauroin sun lahjalle. Siita ma pidin. Pidan yha. Viimeksi eilen sen kanssa aikaa vietin. Nyt ma meen lounastamaan. Moikka. Tai jos ma oisin Yucca Scandinavian Hunkseista, ma sanoisin varmaan moicca. Se on kuulemma raikkaampaakin.

04 elokuuta, 2006 15:07  
Anonymous Anonyymi said...

Kun toisilla on vielä lomaa on kivaa lukea näitä plokeja, mutta luulin, että te kaikki muut ootte töissä? :) Vai onko ehkä lomafiilis jäänyt päälle?

04 elokuuta, 2006 17:25  
Blogger Unknown said...

Hanna, vad gör du på dagarna?

04 elokuuta, 2006 20:31  

Lähetä kommentti

<< Home

Free Hit Counters
Site Counters