Voi vanha vihtahousu. Ahistaa. Ahd ahd ahd. Pitäis kaikenlaista mutku ei jaksa. Pitäis ajatella mutku ei jaksa. Pitäis keskustella mutku ei jaksa. Pitäis imuroida mutku ei jaksa. Jalkaan koskee ja päähän ja vatsassa on kivi ja ää-ää-ää vali-vali-vali ää-ää-ää.
En ole koskaan interreilannut ja nyt olen liian vanha. Ei sillä, että tahtoisin - kamalan vaivalloista ja likaista - mutta silti.
Ida on ollut huikean ahkera. Nyt kun saatiin se hiljennettyä - hyvää matkaa, ystävä armas, hej hej! - niin kuinka mahtaa käydä. Ainakin ensi tiistaista viikon verran eteenpäin olemme hiljaa molemmat.
Tahon aikaa olla vaan ja puhua ei mistään, ollaan oltu vaan kaikessa hässäkässä jatkuvasti, iloisessa kiireessä mutta nyt tahtois vähän rauhaa ja sohvaa. Televiisorista hyvää iltaa ja keittäiskö teetä vai laittaisko päälle saunan. (Siinä vasta pukukoodi ja puujalka. "Mitä sä laitat päälle?" "Saunan." Ahhahhhahhaa! Olen muuten aina VIHANNUT keskusteluja, jotka alkavat "Mitä sä laitat päälle?", mutta se ei taida kuulua tähän.)
Ex-ex-valtiolle hyinen kyräily (KYINEN HYRÄILY - HA) - sitä on käyty riehumassa ihan vieraissa kommenttilaatikoissa ja jätetty mulle kokonainen YKSI (1) kommentti, jossa puhutaan jostakin sähköpostista, joka ilmeisesti jäi sitten kirjoittamati kaiken kommenttilaatikkokeskustelun ohessa. Just tollasta.
Vielä on töitä jäljellä. Minä vihaan Mambaa. Minua suuresti ahd ja ärs kaikki sekava ja sotkuisa (pääni, asuntoni, työpöytäni, vaatekaappini, kaikkini).
Lähden lääkitsemään itseäni Uudenkuun Emilian elämällä. Olen tipahtanut L.M. Montgomeryn vanhoihin tyttökirjoihin. Ensimmäistä kertaa luin niitä 7-9-vuotiaana, sitten varhaisessa teini-iässä, nyt orastavassa kkk:ssa (kolmenkympin kriisi) - ja nyt ne ovat suloisempia kuin koskaan. Neiti Etsiville taas on käynyt aivan päin vastoin.
Olkaa hyviä ja taipuisia.
