Ahd helpottaa. Miten voi mennä niin kauan ymmärtää, että oikeastaan ajatteleekin ihan eri tavalla kuin kuvitteli? Että ajatuksilla onkin perustavanlaatuisesti täysin eri lähtökohta kuin aikaisemmin? Yhtäkkiä yöllä unen rajamailla tajusin, että ei mun enää teekään mieli hajottaa, vaan rakentaa. Ja että olen alitajuisesti pelännyt asian olevan päinvastoin.
Miten i-k-i-n-ä voi ymmärtää ketään muuta, kun itsensäkin kanssa on täysi tekeminen? Kamalaa jos olisi multipersoonallisuus. Jatkuva kriisi itsejensä kanssa. Jaa no, saattais siinä tietysti olla muitakin pikku kriisitekijöitä kuin itsejensä ymmärtäminen.
Lauantaina 5 x 30-vuotisjuhlat. Sanoin avecille, että pukukoodina on matadorin asu. Se melkein uskoi. Muttei sittenkään. Ihme mies.
