Tällä kertaa tosin istahdin taksiin ihan päiväsaikaan, työpalaveriin kun olin menossa. Ei siinä, osoite kuskille ja muutamaa hiljaisuudessa viettämäämme minuuttia myöhemmin taksi pysähtyy oikean rakennuksen eteen.
Lykkään kuljettajalle muovin käteen ja odotan, kun hän tuhertaa kuittiin matkan alkupaikkaa ja päätepistettä. Samalla virittää keskustelua horoskoopeista, mutta onhan näitä. Lopulta suomea murtaen puhuva mies ojentaa minulle kuitin, jonka yläkulmaan hän on kirjoittanut puhelinnumeronsa ja nimensä. "Soita jos tarvitset joskus taksia yöllä, niin minä tulen pelastamaan sinut."
Aha. Terveisiä sinulle, että tuskin soittelen. Keski-ikäinen, harmaantuva turkkilainen taksilla vastaa hardly mun kuvaa prinssistä valkoisella ratsullaan. Just mun tuuria. Miksei kukaan rikas, komea, aatelissukuinen taksikuski koskaan kirjoittele numeroaan kuittiini? (Siinäpä onkin muuten miettimistä.) (No olinkin olevinani hauska.) (Et ole. Voisitko lopettaa?) (Voisitko itse lakata keskustelemasta itsesi kanssa suluissa?) (HILJAA.)
Talouspäällikkö oli kastella housunsa, kun vein kuitin puhelinnumeroineen kirjanpitoon.
