Kaikki ystävät, menneet, nykyiset ja tulevat, kiva kun kävitte elämässäni ja kivointa, jos jäitte. Voikaa paksusti älkääkä murehtiko liikoja.
Mulla ei muuten ole tänään(kään) yhtään järkevää ajatusta. Päässäni on lounaan aiheuttama blokki. (Nyt näen sieluni silmin, kuinka uuniperuna tukkii ajatuksen juoksun aivoissani. Se ei ole kaunis näky.) Tahmonta vaikeuttaa työskentelyä. Nyt pitäis keksiä joku rutiinihomma, jota ei tarvitsisi ajatella, mutta en pysty keksimään, kun ajatus ei toimi. Olen umpikujassa. (Sieluni silmät sen sijaan näyttävän toimivan varsin aktiivisesti. Näen itseni kapealla kujalla, joka päättyy tiiliseinään. Viemäreistä nousee höyryä. Kujalla on harmaita, lieriön muotoisia roskispönttöjä. Kuvitteellinen umpikuja sijaitsee elokuvien New Yorkissa. Aivoissani on uuniperuna.)
Lienee parasta, että päätän raporttini täältä tähän.
