Epäilyttävää runoharrastusta on ollut havaittavissa
erinäistenkin polkkaajien kommenttilaatikoissa. Ovat sekaisin. Pelkään hieman ja vältän hiilareita.
Kävin Vaasassa. En kylläkään Vaasan linnassa. Mutta sen sijaan muun muassa baarissa, johon paikalliset potatisodlarit tulee legendan traktoreilla. Pieneksi pettymyksekseni en nähnyt yhtään traktoria. Mutta sikäläinen ruåtsinkieli kyllä sai hyvälle tuulelle, pontevarytmisesti he siellä esittivät asioitaan ja muuttivat deet hoiksi. Suomi puolestaan oli siälä kovin persoonatonta. Ei ole, parka, päässyt kukoistamaan, vaan on kovin arka ja harmaa hiiri.
Kiitos Idalle turistiopastuksesta! Oli kiva kyläillä.
Töissä on töistä (adjektiivi töinen, töistä, get it?). Haastatteleminen on kivaa, kirjoittaminen töksähtelee. Jaksan oksentaa sanat paapperille, mutten panna järjestykseen. Varsinkin kun olen nakkirosmi, jolla ei osu kirjaimet kohdilleen. (Tuo ei ollut edes vahinko.) Aurinkoinenkin paistaa ja vesille venhosen mieli. Oi ollapa venhonen. Sais kesät vaan laineilla liplattaa. Talvet makoilisi pressun alla kaikessa rauhassa. No, se laitapuolinkaisten majoitus ei ehkä olisi hauskinta ikinä.
