Apatia vaivaa allekirjoittanutta, ainakin jos tarkastelee aeisehaitan päivityksien taajuutta. Todellisuudessa olen kuitenkin ollut ahkera ja aikaansaava, töissä nimittäin. Ihana tunne, kun asiat eivät kaadu niskaan, vaan kiireestä huolimatta tulosta tulee ja asiat pysyvät edes kohtalaisessa kontrollissa.
Ilonaiheita siis on. Ystävät armaat ovat muistaneet minua paljon normaalia useammin, kiitos teille siitä. Monta kertaa päivässä joku soittaa tai meilaa tai tekstaa kysyäkseen, mitä kuuluu. Se on suloista. Melkein tulee huono omatunto siitä, että en edes ole kovin surkea, paitsi ehkä yksin sohvalla iltaisin.
Näin unta, että sain sähköpostia aiheesta "jutellaan pian". Viikko on mun näkökulmasta ihan kamalan pitkä aika olla kuulematta, mitä toiselle kuuluu. Mutta itsehän tein valintani.
Töistä vielä. Mietin tänään matkalla toimistolle, mitä edellisestä työpaikasta jäi käteen. Plussapuolelle lasken ammatillisen osaamisen kehittymisen ja tietenkin ex-kollegan. Miinuspuolelle menevät jatkuva riittämättömyyden tunne, vapaahetoinen ilmaisten ylitöiden tekeminen, virheiden pelko ja ajoittainen eristäytyminen, siis se, että kiireessä vedän oven kiinni, enkä vaivaudu olemaan kovin sosiaalinen.
Myönteiset asiat ovat isoja (ei fyysisesti :), mutta niin ovat negatiivisetkin. Jos pitäisi kuvata tuota vuotta yhdellä sanalla, se olisi varmasti "opettavainen".
Ai niin, ex-kollega on nykyisin oikeastaan ex-ex-kollega ja nykyinen
jyrsijä. Päivitän linkkilistan heti kun saan aikaiseksi. Ja tsekatkaa myös Jyrsijän kaveri
Pykimä, joka ilmaantuu sekin linkkilistalle, jahka tästä jaksan.
