Ei se haita on päivittynyt hiukan harvanlaisesti, mutta ei se haita. On vaan ollut monta kissanristiäistä juostavana ja sammioittain viiniä juotavana ja ystävä armas polttaroitavana ja miljaardi kaveria maailmalle saateltavana ja koko työpaikanvaihtohässäkkä selviteltävänä ja uhkaavasti lähestyvä syksy suunnitteltavana ja avohoito.. no, hoidettavana, että en ole juuri ehtinyt koneelle muutoin kuin työasioissa.
Ida Idaselle tiedoksi - ja muillekin - irtisanoutuminen oli hämmentävä, mutta myös puhdistava kokemus. Asia lipsahti suustani PAM! ilman sen suurempia lämmittelyitä, ja rva TJ:n poskille nousivat punaiset laikut. Hetken nieleskeltyään se kokosi itsensä ja onnitteli. Sen jälkeen toimistollamme on tavattu hämmentävää itseironiaa tyyliin "se tyyppi oli jos mahdollista vielä minuakin huonompi henkilöstöjohtaja", ja vaikuttaa kovin suuresti siltä, että rva TJ:n päässä olisi vilahtanut ajatus jos toinenkin siitä, etteivät kaikki asiat ehkä ole sujuneet kovin mallikkaasti. Muutoksia on kuin onkin havaittavissa, mikä on tietenkin loistava asia Kollegan kannalta. Ja Kollegaa tulee kyllä ikävä.
Koko työpaikan vaihtaminen ei kuitenkaan johtunut mitenkään pelkästään rva TJ:n ajoittaisesta narttumaisuudesta, vaan myös monista muista seikoista. Säännöllinen kokopäivätyö takaa säännölliset tulot ja aikataulut, mikä on kyllä hyvin toivottu muutos. Lisäksi halusin lisää sekä vapautta että vastuuta. So far so good - työnkuva on kiinnostava, ihmiset avoimia ja ystävällisiä ja edut ja olosuhteet kohdallaan. Olen käynyt jo siellä parina päivänä perehtymässä, joskin vielä on melkoinen savotta edessä. Nytkin kotilukemisena on metrinen pino strategioita, toimintasuunnitelmia, käytäntöjä, prosessikuvauksia, tutkimustietoa, historiaa ja vaikka sun mitä. Mutta mikäs tässä, kun into on vielä kova näin alkuvaiheessa.
Sitä paitsi oli varsin imartelevaa huomata, että minulla on työmarkkina-arvoa - sain juuri tarjouksen mahdollisesta toisesta työpaikasta. Jouduin kieltäytymään, mutta sovimme palaavamme asiaan sijaisuuden loputtua vuoden päästä. Huvittavaa asiassa on se, että samasta toimistosta soitettiin minulle myös viime syksynä, kun olin juuri aloittanut työt edellisessä paikassa. Ehkäpä se kuuluisa kolmas kerta sitten...
Yksityiselämästä sen verran, että avohoito on ilmeisesti muuttumassa yksinoikeudeksi (tai miten tämän asian nyt ilmaisisi). Hämmentää ja ihmetyttää, mutta toisaalta meillä on niin kovin kivaa kun on mukavaa, eikä tulevana syksynä taida ehtiä kovin monimutkaisia ihmissuhdekuvioita pyöritelläkään. Vielä omituisempaa on se, että yksinoikeusavohoito suunnittelee ihan vakavissaan hakevansa läheisen kollegani paikkaa siellä uudessa puljussa. Saattaa siis olla, että ympyrä sulkeutuu - tapasimme puolitoista vuotta sitten nimenomaan työkuvioissa.
Sitä piti vielä sanomani, että pikaisen laskelman mukaan seitsemän ystävää tahi sukulaista muuttaa tänä syksynä ulkomaille, ja enemmistö vieläpä melkoisen pysyvästi. Mitäs ihmettä minä sitten teen?
Ai niin. Matkustan ympäri maailmaa, tietenkin. :)
