Viikonloppuna vietettiin ylioppilasjuhlia. Minä matkustin muun suvun tavoin Kajaaniin serkun ylioppilasjuhliin. Ja uskokaa tai älkää, ihan vapaaehtoisesti ja jopa mielelläni!
Sukujuhla tarkoitti tuttuun tapaan vuorokauden verran hurjaa hulabaloota, positiivisella tavalla hulluja ihmisiä, omituisia keskusteluita, laulua, tanssia, runsain mitoin ruokaa ja juomaa. Siis jatkuvaa surinaa, kunnes kaikki rynnistivät sunnuntaina aamiaisen jälkeen autoihinsa ja hurauttivat matkoihinsa. Olisipa ollut mielenkiintoista jäädä katselemaan pölyn laskeutumista.
Kuriositeettina on pakko mainita juhlissa vieraana ollut naishenkilö, joka oli lähes puolen vuosisadan jälkeen sitä mieltä, että setäni pääsi aikanaan alaluokilla muita useammmin vessaan perheen vaikutusvallan ansiosta. Paljastui, että hän tosiaan kävi jollain kevätlukukaudella kesken tuntien toiletissa lääkekuurin takia. Ihmiset kantavat kaunaa hyvin, hyvin merkillisistä asioista hyvin, hyvin hämmentäviä aikoja.
Tämä viikko on täynnä kaikenlaista: töitä, tenttiin lukemista, gradun tekemistä, puistofudiksen pelaamista, saunaillan viettämistä, Kaivarin kesäkonserttia ja ties mitä muuta. Toivoakseni viime viikon väsytys ja saamattomuus on ohi. Tällä hetkellä virtaa tuntuu riittävän, vaikka kärsinkin ilmeisesti jostain hormonihäiriöstä ja liikutun vähän väliä kyyneliin täysin absurdeista asioista.
Juhannuksestakin pitäisi päättää jotain. Ida ja J-Lo vaasailenevat (potentiaali verbistä vaasailla...), mutta minua Vaasa ei oikein sytytä. Kamalasti matkaa ja kaikkea. Asennevamma, myönnän. Ida, kerro, miksi Vaasa?
