Ensinnäkin varoitus: Seuraava teksti sisältää kirosanoja ja muuta lapsille sekä vanhemmilleni sopimatonta materiaalia.
Ihmislasta nimittäin vitutti viime yönä kuin pientä oravaa jäätyneine käpyineen.
Päällimmäisenä syynä oli kohtaus kapakassa, ystäväni heittäytyi drama queeniksi ja mulle lankesi kummallinen femme fatalen rooli triangelidraamassa, jota ei ole. Tänään sain luultavasti merkillisimmän koskaan kuulemani anteeksipyynnön, ja voimme taas nauraa itsellemme, toisillemme ja maailmalle.
Toiseksi vitutti se, että katkaisin helminauhan sänkyyn. En jaksanut kaivaa imuria esiin keskellä yötä, joten yöni muistutti jättiläismäisen leivänpaahtimen murulokerossa nukkumista.
Kolmanneksi vitutti yleisesti maailman turhuus ja se, että asioista tehdään välillä niin kovin monimutkaisia ihan ilman syytä. Lakatkaa hyvät ihmiset tulkitsemasta ja kysykää suoraan, jos joku asia ahdistaa. On se perkele.
Nyt ei enää vituta kovin paljon. Viimeiset rippeet aion karistaa syömällä jäätelön ja istumalla auringonpaisteessa. Ja illalla juhlitaan taas.
