Kaupunkijuhannus maistui roselta, vadelmavissyltä ja suklaakekseiltä sekä oli rento, rantahiekkainen ja sopivasti humalluttava. En kadu jäämistäni. Näin jopa kokon, ensimmäistä kertaa sitten lapsuusvuosien.
Sen sijaan nyt ajatus vielä viikosta kaupungissa ja töissä on lamaannuttava. Lienee kaiken juhlimisen ja kiiruhtamisen ja ihmissuhdestressaamisen lopputulosta, että tympii ja kyllästyttää kovin moni asia. Sitten osuu vielä vastaan yksi pahantuulinen, töykeä ja väsynyt, joka katsoo oikeudekseen töksäytellä ihan mitä mieleen juolahtaa. Ongelmallista on se, ettei mielenosoituksellinen mökötys toimi etänä. Mutta kun ei jaksa puhelinriidelläkään. Joten antaapa paskan olla.
Minä haluan tauon kaikesta. Onneksi pian on perjantai, ja jätän Helsingin ainakin kahdeksi viikoksi. Keskustayksiö vaihtuu mamman ja papan tyhjäksi omakotitaloksi, toimistossa pakertaminen laiskotteluksi ja lukemiseksi ja Lostari viinijuhliksi ja mökkibileiksi. Luvassa on myös ainutlaatuinen mahdollisuus bongata koko Ei se haita Kuopion torilla. Ei hullumpaa, sanoisin.
