Ei se haitalla on nyt tribal gathering. Förra nattens postningar bör härledas till detta faktum.
Idag kom sommaren. Först hade jag sommarens första konversation från trottoaren (där jag och H satt och åt glass) med en person i en bil, genom ett öppet fönster. Sen blev det sommarens första försök på solsting. Sist och slutligen visade sig sommarens första grunge-pojkar som dricker cokis och formar händerna till hjärtan mot fönsterrutan. Oj, så man blir glad.
Och det bästa av allting: HardCore Andersens för mig idag presenterade devis: Att leva är inte nog. Solsken, frihet och en liten blomma måste man ha. Jeee.
HardCoren sanat tuo aina mun mieleen Idan, joka on tehty auringonpaisteesta, vapaudesta ja pienistä kukista. Arvasin, että se ihastuisi runoon.
Kesä tuli siis, merkit ovat selvät. Ja Euroviisutkin on laulettu. Suosikkini oli Norjan Wigwam, jonka solisti näytti eilisissä meikeissään kulkevalta vanhalta transulta. Harmi, että voiton vei taas joku peruspliisu viisu.
Vähemmän miellyttävä kesän merkki on sokeritoukkien lisääntyminen. Jostain syystä niihin törmää enemmän kesällä kuin talvella. Sokeritoukat ovat paitsi ällöttäviä, myös epäluotettavia. Meillä on mielestäni ollut selvä sopimus siitä, että minä en käy öisin vessassa ja ne puolestaan pysyvät kylpyhuoneessa eivätkä liiku päiväsaikaan. Äsken yksi ällötys kuitenkin ryömi Idan patjalla, eikä minulla suinkaan ole tapana majoittaa vieraitani vessan lattialle. Minä myrkytän vielä ne kaikki. Hyi ja yäk.
Tribal gathering lähestyy loppuaan. Huomenna Hän, joka nukkuu lattialla palaa Nikolainkaupunkiin ja Hän, jota ei nukuta aikoo lukea tenttiin. Tai vaihtoehtoisesti istua terassilla. Vaikea valinta.
