Haaveissani olen jonain päivänä hillitty, hallittu, tyyni ja tyylikäs. En sählää, hässäköi, kaatele ja pudottele asioita, sekoa sanoissani, sotke tai muutenkaan aiheuta ylimääräistä kaaosta.
Mutta kuten minut tuntevat ihmiset varmasti tietävät, haavekuvan saavuttamiseen on vielä jonkin verran matkaa.
Olin kuitenkin päässyt jo hyvään alkuun hankkimalla kashmirneuleen. Kaikilla klassisen tyylikkäillä ihmisillä on kaapit pullollaan pehmoisia, hahtuvankevyitä kasmirneuleita, joissa he käyskentelevät suihkunraikkaina sisäistä rauhaa hehkuen ja keskustelevat siitä, onko kashmir pestävä mieluummin käsin vai kemiallisesti.
Vaan mitä tekee mies? Menee ja pesee puseroni pesukoneessa! Se kutistuu pilalle, se on käyttökelvoton! Koko levollisesta tulevaisuudestani on jäljellä vain surullisen näköinen musta huopamakkara.
"Sehän on vain pusero, ostetaan uusi", mies sanoo. Eikä tajua lainkaan, miksi nyyhkin neuleineni kylpyhuoneen nurkassa.
