Viime kirjoituksessa olin menossa irtisanoutumaan, nyt on menossa vika työpäivä. Melkein tuntuu, että vastahan mä tännekin tulin, vaikka
edellisestä vaihdoksesta onkin jo 2,5 vuotta. Nyt tilanne alkaa olla aika lailla sama kuin tuossa postauksessa - vielä läksiäiskaffet, mutta toivottavasti ei kovin montaa kiusallista pönötyspuheenvuoroa. Muutenkin ahdistaa tällaiset tilanteet. Mieluiten katoaisin vähin äänin, ehkä hissin ovelta huikkaisin, että heippa!
Joulu on juhlittu, melkoisen railakkaasi tällä kertaa. Isin pyöreitä kymmeniä kemuiltiin useampaan otteeseen. Lähipiirin viisi- ja kuusikymppisiä katsellessa ei vanheneminen ahdista, niillähän on vauhtia enemmän kuin monella kolmekymppisellä. Nauroin moneen kertaan niin, että meinasin pudota tuolilta.
Niin ja vuosikin meni ja vaihtui. Tänä vuonna saattaa tapahtua vielä vaikka mitä. Kutkuttaa!
