Hieman on ollut haipakkaa tässä. Oon laittanut kotiin joulua ja tehnyt kortit (askartelinpaskartelin ihan ite, se on periaatteessa niin kivaa, mutta jossain nro 20:n jälkeen alkaa kyllä puuduttaa), hankkinut paketteja (laiskotti kyllä ja ostin kaiken Toskmannilta, paitsi serkun vauvamurusten asiat ja parin muun lapsukaisen pakettien pehmeät osat), hoitanut pois töitä, rekrynnyt seuraajaa (ei tosin oo löytynyt vielä), siivonnut tietokonetta ja työpöydän laatikoita, pikkujoulunnut, joululounastanut (mm. lauantaina klo 13 - 24 miehen suvun kanssa), kaatunut portaissa (perjantaina, vaahtosin jostain yhteiskunnallisesta aiheesta skumppanjan siivittämänä ja astuin kenoon, nilkka venähti, mutta kyllä sillä nyt jo pystyy kävelemään) ja muutenkin suhannut ja huseerannut aika tavalla. Tässä on vielä tulossa tapaamista Idan kanssa (roligt, roligt!), norjalaista vierasta (kjempegØy...) ja muuta, ja sitten siirtymä joulunviettoon kotikotiin. Ja ihana, puolentoista viikon LOMA. Härrrligt!
Tänään olin joulupukki, ja poroseni kuskasi mut viemään paketteja yhdelle kappaleelle tolkuttoman energisiä nelivuotiaita (ei yhtään sekuntia paikallaan, jos se ei juokse/kiipeä/roiku/meuhkaa, se ainakin hyppii paikallaan tasajalkaa) ja kahdelle kappaleelle tolkuttoman suloisia, vauvantuoksuisia pariviikkoisia. Nuuh-nuuh-nuuhkin niitä ja ihastelin. Toinen nukkua lötkötti sylissä aivan rentona, toinen killisteli maailmaa silmät selällään. Ihmeellisiä ovat, ihmistaimet.
Nyt kuitenkin meen ja nukun vähän, ja huomenna juodaan glögiä kera
Marsun. Ja no juu, kai sitä tarvii muutama tunti toimistollakin lusia ennen kivaa.
