Nyt pääsi käymään niin, että maanantaina pitäis mennä irtisanoutumaan. Uusi duuni alkaa tammikuussa. Toimenkuvaan kuuluu projektinhallintaa ja markkinointiviestinnän suunnittelua, mutta ei lainkaan pöytäkirjojen kirjoittamista! Hurraa! Ja saan kollegakseni ainakin yhden ihmisen, jonka kanssa voi vapaasti juoruta. Hurraa toisen kerran!
Ens vuonna sitten nähdään, kuinka viihdyn, mutta ainakin tässä on yksi aivan hillittömän iso plussa: vihdoin voi alkaa suunnitella asioita vähän pidemmälle, kun pääsee eroon määräaikaisuuksista ja liksakin nousee ihan kohtuullisesti. Tulevaisuuden suunnittelua on harrastettu viime aikoina paljon, se on ihaninta!
Ihana on myös mies, joka yllätti täysin ja palkitsi mut vaaleanpunaisella käsilaukulla, kun työasia selvisi. "Duktig flicka" luki ihan itse post-it-lapusta taiteillussa kortissa. Meinas tulla kyynel.
Viime lauantaina kyynelehdin ihan kunnolla, kun serkku tulosti maailmaan kaksi kaunista tyttölasta. (Ne, jotka aiheuttivat jo
aiemmin portaissa kompurointia.) Täydellisiä pieniä ruttunaamoja! Mies ihmetteli, että ei kai se niiden syntymä nyt enää mikään yllätys ollut ja lähti sitten hakemaan niiskuttavalle naiselleen konjakkia. Hyvin on oppinut tavoille.
Ja pakollinen maininta Linnan juhlista: mikä helv**ti noita naisia vaivaa, kun niillä on järjestään niin tajuttoman huono ryhti? Hartiat taakse ja pää ylös, eikä tommosta lösöttämistä. Ihan kamalan näköistä, kun kauniitkin naiset laahustaa yläselkä köyryllä ja hartiat lysyssä. Yök.
