..menee mulle. Että voi ihminen joskus olla mäntti. Menin ja yritin sulkea vahingossa kesken ollutta word-dokkaria, ja kun se kysyi, että tallennetaanko, niin menin ja - jälleen kerran vahingossa - painoin, että ei. Ja koska olen yksinkertainen imbesilli reikäpää, en ollut tallentanut tekstiä kertaakaan sitten sen avaamisen. Tämä tarkoittaa, että viiden tunnin työ meni hukkaan, harakoille, Kankkulan kaivoon, savuna ilmaan ja minne ikinä kadonneet asiat menevätkään.
Pääsi monta kirosanaa. Hyvin monta. Minkä jälkeen itkin vähän. Kiukusta. Perkele.
Eikä siinä muuten mitään, mutta kun pomo odottaa ko. dokkaria huomenna. Ja koska puoliaikainen työ tarkoittaa - yllätys yllätys - sitä, että teen entisen määrän töitä tuplanopeudella, moisiin viiden tunnin hukkaputkiin ei todella olisi varaa. Joten vietän siis iltani ja mahdollisesti myös yöni sen saatanan suunnitelman äärellä.
Vähän on huono omatunto siitä, että itkuraivarin partaalla olin hieman hyinen siivoojaparalle, joka tuli hissin ovella vastaan. Sitten vielä tuo yks tuolla sohvan nurkassa nyyhkii, että ai jai kun on varmaan flunssa tulossa. Mun myötätuntotili on tällä hetkellä jäädytetty, ei kykene paijaamaan muiden päitä nyt.
Pahinta on, etten voi haukkua ketään muuta kuin omaa kallisarvoista itseäni.
Kirosana kirosana kirosana.
