Rekrytointi on vaikeutunut rajusti, kertoo Tekniikka ja Talous. Kaikkiin avoimiin työpaikkoihin ei tulekaan enää satamäärin hakemuksia.
Mahtaisiko syy olla siinä, että monesti firmojen kandidaateille asettamat kriteerit ovat täysin epärealistisia - just näitä sinulla on korkeakoulututkinto tai kaksi, kokemusta ulkomailta, 10 vuoden työkokemus (yleensä joltain spesifiltä alalta, jolla toimii Suomessa noin kaksi yritystä), osaat sujuvasti viittä kieltä, sinulla on vähintään seitsemän suosittelijaa, olet nuori ja nätti, olet mieluiten mies, mutta jos satut olemaan nainen, niin lapset on jo tehty, osaat käyttää kaikkia maailman tietokoneohjelmia, teet nurisematta ylitöitä palkatta ja olet kaikinpuolin sosiaalinen, joustava, fiksu ja filmaattinen kaikkien alojen asiantuntija. Hulluinta on, että ihmisten oletetaan osaavan kaikki valmiiksi työpaikkaa vaihtaessa - vaikka kuka tahansa normaalijärkinen oppii kyllä esim. useimmat tietokoneohjelmat alta aikayksikön. Nykyistä työpaikkaa hakiessani pomoni kiinnitti huomiota siihen, että en ollut ikinä kirjoittanut yhtään kokouspöytäkirjaa. Sepä vasta vaatiikiin paljon tekijältään, erityisesti jos sattuu muuten käytännössä kirjoittamaan ammatikseen.
Toisekseen useimmat työnantajat viis veisaavat niistä hakijoista, joita ei valita - hakemuksiin ei välttämättä reagoida millään tavalla eikä edes haastattelussa käyneitä informoida mitenkään siitä, että sori, mutta ei tällä kertaa. Tai sitten vastaus on tyyliltään sama, minkä opiskelukaverini kerran sai avoimeen hakemukseensa: "Valitettavasti, N.N., emme voi auttaa sinua." On monta firmaa, joihin en kuuna päivänä aio papereitani pistää, kun olen kuullut, miten ne kohtelevat työnhakijoitaan.
Harva viitsii edes hakea avoimia paikkoja, kun vaatimukset on määritelty liian tiukoiksi eikä rekrytoijalta irtoa edes kiitosta mielenkiinnosta. Tiukat työmarkkinat ovat saaneet monet firmat kuvittelemaan, että työnhakijoita voi kohdella hakijoita täysin välinpitämättömästi ja mielivaltaisesti. Moni päteväkään ihminen ei edes viitsi vastata avoimiin työpaikkailmoituksiin. Toivon mukaan asetelma muuttuu, ja firmoissa ihan aidosti joudutaan miettimään, miten saada työntekijöiden kiinnostus ja kunnioitus.
Aamen.
