Ei tainnu tulla maailmanloppu vielä. Ida oli thank god kerrankin väärässä. Muutenhan moinen on tietysti todella harvinaista.
Pää jumittaa. Nukuttaa. Tänään piti mennä Lintsille, mutta jos ei sään suhteen tapahdu ihmettä, niin tyytynemme kotisohvaan.
Sain puolittaisen työtarjouksen kevääksi. Ei mitään varmaa, mutta ken tietää. Vois olla hauskaakin, firma olis ainakin kiva. Paha vaan, jos ne tahtoo jonkun tiedotteita kirjoittelemaan. En ehkä jaksa enää koskaan kirjoittaa yhtään (etenkään tuote-)tiedotetta. Mikä saattaa tällä alalla olla pieni miinus.
Tahdon uusia käsilaukkuja. Isin kesälahjaksi hankkima ihanainen Guess kaipaa seuraa! Tahtoisin valkoisen pienen ja nätin sekä ruskean nahkaisen ison. Ainaski.
Joko mä kerroin siitä, kun tässä eräänä yönä heräsin siihen, että Kalsariosasto nauraa ääneen? Unenpöpperössä tiedustelin sitten, että mikä mahtaa olla niin hauskaa. Hekotuksen sekainen vastaus pääsi yllättämään: "Hehe, jag kastar köttbullar!"
Mitähän senkin alitajunnassa mahtaa tapahtua?!?
