Eka työpäivä. Ahistaa. Kiristää. Ärsyttää. Näistä täällä roikkuvista ihmisistä kiinnosti nähdä tasan yhtä ja paria siedän. Kolmesta nousi näppylöitä samalla sekunnilla, kun pääsin nauttimaan heidän säkenöivästä älystään ja äärimmäisen kiinnostavista jutuistaan.
Tähän ei taida auttaa kun rekrypalsta.
Vaikka todellisuudessa on pakko kärvistellä täällä vielä syksy, onneks sentään vaan puoliaikaisesti. Jos niitä opintoja. Yök.
Meen ulos ja leikin, että en oo ollut täällä tänään. Ja että huomista ei oo.
