Aamulla oli sellainen olo, että tässä päivässä on jotain kivaa, en vaan heti muistanu, että mitä. Kahvin jälkeen selkeni: perjantai! Sehän se.
En voi sanoa, että työ erityisesti houkuttelisi, mutta paremmilla fiiliksillä jo. Kai tän kestää. Kummasti motivoi, kun vilkaisee Visa-laskua lomareissaamisen jäljiltä. Mutta eipä menny hukkaan ne rahat. Matkaan mahtui niin paljon riemua, skumppaa ja eri tavoin taitettuja kilometrejä, että kyllä näillä hetken taas pärjää. Kiitos vielä erinomaiselle
matkaseuralle!
Reitti oli Helsinki - Krakova - Budapest - Bratislava - Wien - Helsinki. Eka ja vika väli lennettiin, toka matkustettiin yöjunalla (missä oli teinireilaajineen ja öisine passintarkastuksineen mulle aivan tarpeeksi reppureissaamisfiilistä seuraavaksi viideksi vuodeksi) ja kolmas ja neljäs mentiin laivalla pitkin Tonavaa. Päivittäin taaperrettiin ympäriinsä tuntitolkulla, mikä oli ihan hieno asia ottaen huomioon sen herkkumäärän, jonka ihminen onnistuu moisella reissulla tuhoamaan.
Muutamia huomioita:
- Krakovan lentokentältä ei pääse pois. Bussi ja juna kulkevat kerran tunnissa - yhtä aikaa!
- Krakovan historiaan kuuluu Prince Crack. Sille ei kuulu nauraa. Krakovassa on myös taidegalleria nimeltä F. Art. Sillekään ei kuulu nauraa.
- Budapest on hieno, mutta siellä kyllä tuli oikeastaan ensimmäistä kertaa ikinä missään todella vahvasti sellainen fiilis, että turisteja vedätetään aivan surutta.
- Euro on erinomainen asia! Nimim. Kuudessa päivässä kolme valuuttaa, joiden kurssi euroon nähden oli täysin eri
- Silti saksalaiset turistit, jotka vaativat joka paikassa saada maksaa oiroilla, ovat väärässä JA ärsyttäviä. Ainoat reissulla tapaamani asialliset saksalaiset kertoivat jonkun aikaa juteltuamme työskentelevänsä "elokuva-alalla". Eikä se ollut edes vitsi.
- Slovakialaiset kokit lopettaa hommat klo 22, jonka jälkeen on vaikeaa löytää ruokaa (kiitos vinkistä äidille!). Mutta onneksi sieltä saa erinomaisia mojitoja.
- Shoppailu ei onnistu Bratislavassa lauantaina klo 13 jälkeen eikä Wienissä sunnuntaisin. Lentokentältä voi tosin tehdä yllättäen myös ihan onnistuneita paniikkituliaisostoksia.
Harmittaa, kun syksyllä voi olla hieman niukasti varaa mihinkään reissailuun - liksakin kun tippuu puoleen työajan mukana (how unfair!). Täytyy varmaan kevääksi suunnitella jotain. Olis ihan hauskaa mennä johonkin lämpimään, edellisestä ei-kaupunki-lomasta on kymmenen vuotta!
