Hauki on iloinen kala, paitsi se hauki, joka sattui mun virveliin. Jostain toistaiseksi käsittämättömästä syystä päätin lauantaina virvelöidä, ja ahvenheinäksi kuvittelemani siimankiristäjä paljastui parikiloiseksi haueksi.
Arvannette, mikä huuto siitä seurasi? Ihmissuhde ryski läpi metsikön kuin kevätkiimainen hirvi auttamaan kiljuvaa naistaan. Sekin hieman yllättyi fisun koosta.
Saalistettiin peto ylös, ja pelastajani kaivoi jollain öö... kalankaivuujutuilla koukun irti vonkaleen alaleuasta. Toimenpide kesti vähän, kun potilas rimpuili niin maan perusteellisesti.
Mitä tekee allekirjoittanut? Alkaa itkeä tihrustaa, että ei halua iloisen hauen kuolevan siihen rantakalliolle! Voi jessus sentään. Syytän jotain tilapäistä hormonihäiriötä.
No, ainakin tuli todistettua, että musta tulis aika surkea kalastaja. Alkaisin vaan kyynelehtiä joka kerta kun tulee saalista. Eikä noi termitkään toisaalta kauheen hyvin hallussa ole, vrt. "kalankaivuujutut"...
