Koska en juurikaan siedä talvea (paitsi hyvin satunnaisesti pieninä annoksina esim. after skin muodossa), olen jo mielessäni menossa kovaa vauhdia kohti kevättä. Mun mielestä tässä ollaan kuitenkin jo ihan selvästi voiton puolella, vaikka hermo ehtii varmaan mennä vielä monta kertaa ennen kuin pääsee terassille tai saaristoon tai edes kokonaan eroon sukkahousuista.
Ihan parin viime päivän aikana on kuitenkin havaittu seuraavia kevään merkkejä:
- Ystävänpäiväillallisella mädin (nami!) seuraksi nautittu jäähdytetty akvaviitti maistui kesältä, eikä sitä voi juoda, jos on ihan talvi-talvi. Koska juominen onnistui vallan mainiosti, ei voi enää olla talvi-talvi, eikö? Heti alkoi tehdä mieli silliä ja uusia pottuja. (Ps. Merkataan pöytäkirjoihin, että a. tanssimme jotain valssahtavaa ja b. olen maailman paras tyttöystävä mm. koska ostin Miehelle yli 300-sivuisen prätkälehden VAIKKA se tarkoittaa päättymättömiä moottoripyörämonologeja.)
- Kaupassa minulle myytiin (huomaa, olin vain passiivinen objekti) uudet aurinkolasit - ISOT ja aika khuulit vaikka itse sanonkin.
- Tänään mennään Venemessuille! Kuunnelkaa muuten
täältä, mitä ihania kesä-ääniä!
- Kuulin tänään työpaikalla kovaäänistä NAURUA. Mahdollisia syitä ovat a. joku sekosi vihdoin lopullisesti, b. joku on kännissä tai sitten c. elämä alkaa voittaa talven jälkeen.
Hetken tässä nyt vielä ja sitten lähden Messukeskukseen liplattelemaan. Tsirp-tsirp!
