Mietin postausta aloittaessani, olisko mua naurattanut tänään mikään. Mutta ei tullut mitään mieleen. Paitsi se, että soitin kaukaissukulaiselle taiteilijalle, joka mitä ilmeisimmin viettää perinteistä taiteilijaelämää, sillä onnistuin herättämään sen puhelullani klo 14.15. Tunsin itseni vanhaksi ja konservatiiviseksi ja tätimäiseksi ("ai, en kai herättänyt, kellohan on jo yli kaksi, kaakatikaakati"), vaikka hän on oikeastaan minua edeltävää sukupolvea.
Tarkemmin ajatellen tuokaan ei naurata mua lainkaan. Johan on.
Meen tänään jumppaan. Pelottaa. Etenkin jos törmään Idaan, joka tuntee tarvetta tapella palosammuttimin.
