Nuhistaa. Nenä tukossa. Jag aivastelerar hela tiden.
Työssä on kiristynyt otsaryppy. Paljon. Mutta lällällää työpaikkani reikäpää, minäpä olenkin ihan sairaan hyvä ja saitpa taasen nenälles. (Anteeksi kovin vahingoniloni, mutta nyt osui tuuri ja taito kerrankin kohdalleen, ja pääsin näyttämään helevetin pitkää nenää eräälle, joka on yrittänyt lytätä tekemisiäni
kateuksissaan/tyhmyyksissään/muutenvainnuuksissaan. Jos se ois ollut kiltimpi, en hierois erävoittoani sen naamaan.)
Mutta kuulkaas, joskus laiskakin yllättää. Olin hyvin ahkera ja tein kasapäin joulukortteja ihan ite.
Tästä ei mistään tuli mieleeni seuraava juttu: Mies oli joululounaalla sunnuntaina, minä jouluostostelin antaumuksella. Hän kotiutui ennen kolmea alkaneelta lounaaltaan "jo" 22.30, kravatti vinossa, konjakilta tuoksahtaen - ja punainen ruusu poikittain hampaidensa välissä. Oli ihan itshe varashtanut shen Shashlikin maljakoshta vain minua varten. Nauroin paljon.
Koht' on joulu ja loma ja kaikki. Ihaninta pitkään aikaan! Tralalalalallalallalla. Toivottavasti ootte olleet kilttejä pikku possuja ja saatte paljon lahjoja.
