Klo 7.36: Raotan silmää. Olo on kuin palomiehen hevosella, vaikka vielä ehtisi vartin torkkua. Ei auta, pakko kammeta maallinen tomumajansa ylös ja kohti tualettitiloja. Autopilotti päällä laitan valot päälle ja avaan oven. Ensimmäinen hämmentynyt ajatus on, että miksi täällä on pimeää. Sekunnin sadasosaa myöhemmin säikähdän aivan jumalattomasti, kun rekisteröin miehen, joka tarkkailee hämmennystäni huvittuneena. - Mitäpä jos laittaisit valot takaisin päälle?
Peräännyn ovelta, suljen oven, sytytän valot. Sitten alkaa naurattaa.
***
Klo 8.25: Päätän kuitenkin ottaa ratikan, laiskottaa ja takamuskin on arka eilisen spinning-tunnin jäljiltä. (Miksi sen satulan pitää olla niin epämukava aluksi? Mistä johtuu, ettei se enää muutaman tunnin jälkeen satu? Tuleeko persustaan satulan muotoinen kuoppa? Onko satulan muotoinen kuitenkin yhdyssana?) Ajatuksissani en tule tilanneeksi kännykkälippua heti, enkä sitten enää jaksa. Eihän tässä ole kuin muutama pysäkinväli. Jään pois Rautatieaseman kohdalla, ja sisään tulee kahdeksan tarkastajaa. Yksi antaa minulle kohteliaasti tietä ovella. En kehtaa katsoa sitä silmiin. Olen varma, että rikokseni paistaisi katseestani.
***
Keskusteltiin eilen Bad Girlsin innoittamana aiheesta "Jättäisitkö sä mut, jos joutuisin vankilaan?". Tulimme siihen lopputulokseen, että se riippuisi syystä. Aiomme kuitenkin pyrkiä pysymään pois vankilasta. Se ei liene kovin vaikeaa, sillä en edes osannut vastata, että mistä syystä olin ajatellut päätyväni vankilaan. Ratikassa liputta matkustamisesta, ehkä?
