Eilen oli kiva päivä. Aamu oli notkea ja lämmin, ja tulin töihin kaksi minuuttia myöhässä subjektiivisesti katsoen hyvästä syystä.
Työpäivä lähinnä oli.
Päivän ainoa takaisku oli se, etten löytänyt itselleni epäkäytännöllisen korkeita piikkikorkokenkiä. Haluaisin sellaiset, joilla ei voi kävellä, vaan on vaan pakko istua baarijakkaran reunalla ja näyttää hyvältä. Kaikki kaupat ovat täynnä
järkeviä Suomen talveen sopivia, kömpelöitä jalkineita. Minä haluan sellaiset, joilla voi porata asvalttiin reikiä.
En antanut vastoinkäymisen lannistaa, vaan suuntasin kotiin´kohtalaisen hyvillä mielin. Illan aikana kuulin pelkkiä hyviä uutisia. Ensin soitti pikkusisko, joka oli voittanut ryhmänsä kanssa
Visio-ideakilpailun. Sitten soitti mies (älkää kysykö), joka oli päässyt toivomaansa työhaastatteluun ja melkein nähnyt hirven (on se hyvä uutinen!). Viimeiseksi puhelimessa oli Ida, joka oli vastoin alkuperäistä luuloa läpäissyt suuren kielikokeen ja osaa täten todistettavasti erinomaisesti suomea. Tästä lähtien saat siis armas ystäväni raiskata äidinkieltäni mielin määrin, koska nyt osaamisesi on kirjoissa ja kansissa.
Tänään pikkujouluillaan entisten työkavereiden kanssa. Kuulostaa kamalalta, mutta suurimmaksi osaksi ei ole. Hei muuten, voiko nyt, kun ei vielä ole lunta, mennä baariin avokasmallisissa korkkareissa, vaikka onkin periaatteessa talvi?
