Ilakoisin ulkona näkyvästä auringosta, ellei sisimpääni jäytäisi nakertava kateus. Se mies, joka asuu meillä, lähti Punaiseen mereen sukeltamaan. Niisk. Täällä on talvi! Mulla on kylmä! Mä olen täällä ihan yssin! Niisk!
Vaikka en oo vielä kyllä kamalasti ehtinyt olemaan yksin, mutta eiköhän tässä semmoinenkin tilaisuus tule ennen ensi viikkoa. Että istun sohvalla, juon viiniä pyjamassa pullon suusta ja kiljun Celine Dionia (rakastan sitä kohtausta Bridget Jones -leffassa).
Paitsi sitten kun se palaa, niin aion olla niin kuin mies itse palatessani iloisesta Itä-Euroopasta. Minä yritin vähän kerjätä nättejä sanoja ja kiehnäsin siinä, että oliko ikävä, musmus. Niin tämä vilpittömästi vastaa, että tiiätkö on ollu niin kiire, ettei tässä kyllä oo ehtinyt edes ikävöimään.
Sanoin sille, että ei aina tarviis olla niin rehellinen. :)
