Enää viis päivää töitä ennen lomaa. Nyt jo hieman chillaillaan, pomo on poissa ja melkein kaikki muut. Aamulla ei tartte kiirehtiä, kunhan valuu omaan tahtiin töihin. Ehtii jopa meikata kotona.
Mistä tulikin mieleeni: samaan toimistotaloon on muuttanut yhden rättifirman konttori. Respassa törmää neitokaisiin, joilla on joka päivä uusi kampaus ja viimeisimmän muodin mukaiset vaatteet. (Kauheeta kun kuulostan tädiltä.) Vielä viitisen vuotta sitten en olis osannut lähteä mihinkään ilman meikkiä, nyt laahustan aika monina aamuina konttorille täysin au naturel. Ehkä sitten lounasaikaan yritän piirtää silmiä, jos pitää mennä ihmisten ilmoille, tai sitten jos pitää tavata joku. Ja yhä useammin päivän asu valikoituu mukavuusasteen eikä tyylikkyyden perusteella. Siis herregud mä kuljen nykyisin tennareissa ihan tavallisena päivänä! Ja mun jalkoja alkaa särkeä korkkareissa! Mun, joka ennen viipotin vaivatta aamusta melkein seuraavaan aamuun vähintään kymmenen sentin koroilla! Huutomerkki!
Kostoksi tuhlasin pienen omaisuuden verkkokaupoissa, ja oottelen nyt vain, milloin korkkarit, helmat ja muut ihanuudet (tarkemmin ottaen 2 korkkarit, yhdet ballerinat, mekko, hame, kolme paitaa/tunikaa, hattu, bikinit sekä 3 settiä vaaleanpunaisia alusvaatteita) saapuu. Toivottavasti ennen perjantaita, koska silloin kutsuu iloinen Itä-Suomi. Ja alkaa se kaivattu loma!
(Okei, saatoin kyllä vahingossa käydä myös oikeissa kaupoissa ja tuhlata hieman sinnekin.)
