Huomenta vaan muruset. Kiukku on poissa - ainakin hetkellisesti. Sinkkuuteni viimeinen linnake on tyhjä ja siivottu. Niisk. Miehelä on täynnä pahvilaatikoita, pussukoita ja nyssyköitä, vaan valitettavasti en ehdi niitä purkamaan, kun palkanmaksaja vie tänään katsomaan Mamma Miaa. Mikä sinänsä on hauskaa. Enkä ehdi huomennakaan, kun pitää mennä saareen päivystämään, milloin tuulet ovat suotuisat ja Tukholmasta matkannut vene miehistöineen rantautuu. Tai poijuuntuu ehkä ennemminkin?
Sikäli olen todella zen, että olen hankkiutunut eroon aivan käsittämättömästä määrästä tavaraa. Telkkari ja mikro meni kierrätyskeskukseen, kaksi jätesäkillistä vaatteita + kolmisenkymmentä paria kenkiä kavereille ja kirpparille, kirjahylly ystävälle, sänky kollegalle, kotiteatteri serkulle, videot toiselle ystävälle, sohva alkuperäiselle omistajalleen, sohvapöytä, tv-taso, ruokapöytä ja jakkarat uudelle asukkaalle ja varmaan seitsemisen jätesäkillistä roinaa suoraan roskikseen. Puhdistavaa! En tiedä miten sitten on mahdollista, että sitä tavaraa on edelleen aivan järjettömästi. Kirjoja, cd- ja dvd-levyjä banaanilaatikoittain, vuodevaatteita ja pyyhkeitä jätesäkeittäin, kylppäri-, keittiö- ja sisustusasioita kasseittain ja koreittain. Huoh.
Muuttaminen on K-A-M-A-L-A-A. KAAMAALAA. Haba särkee ja pakara on krampissa porrasravista. Sormissa on viiltohaavoja ja kämmeniin koskee. Note to self: seuraavalla kerralla sijoita muuttomiehiin.
