Päivälleen kymmenen vuotta sitten sain mennä ensimmäistä kertaa kapakkaan ihan laillisesti. Miten siitä jessus sentään voi olla jo KYMMENEN VUOTTA? Ja kolmenkympin kerhokin on taas päivän verran lähempänä kuin eilen.
Istuttiin eilen rantakalliolla auringossa, syötiin lihapiirakat tutkimusretken päälle. (Kiitos Goretex, varpaat pysyi kuivina, vaikka kivikossa astuin kengännauhan päälle ja steppailin hetken myös Itämeressä.) Talven jäljiltä löytyi yksi kappale kuolleita hiiriä ämpäristä ja yksi kappale parittomia kenkiä heinikosta. Plus hirveä määrä meren mukanaan tuomaa roskaa - pelottavan paljon. Voi vain kuvitella, paljonko moskaa lilluu aalloissa as we speak. Mikä helvetti ihmisiä vaivaa?
Sivuraiteelta takas: listasin siinä istuskellessa, että mitä jäi käteen. Omistan lähinnä kenkäpareja. Opinnot on kesken. Työpaikka on pätkä. Asun toisen nurkissa. Eikä musta koskaan tullut esim. ballerinaa, Hollywood-tähteä tai lapsineroa.
Vaan mitäs siitä, jos poskilla rusottaa kevätpäivetys ja aamulla herää kahvintuoksuun, rapsutukseen ja hajustelahjukseen. Vois asiat huonomminkin olla.
P.S. Perjantaina juhlitaan!
