Olin eilen tukehtua suklaaseen. Kinder-munan pala meni väärään kurkkuun ja takertui kiinni. Yskin ja köhin ja yritin koristen vetää henkeä. Jessus mikä tunne. Tosin jotenkin päättelin, että ohuen suklaasirun täytyy sulaa sinne aika nopeasti, mutta silti tilanne oli vähemmän miellyttävä.
Mies-parka ravasi soffalta keittiöön (jossa siis olin paikallani hellan ääressä) pelastamaan tukehtuvaa tyttöystäväänsä, ja meinasi matkalla liukastua mattoon. Pari napakkaa iskua (tässä vaiheessa olin siis hellan ja nyrkin välissä, ha ha) lapaluiden väliin riitti irrottamaan suklaatukoksen ja ah, miten ihanaa oli saada happea. Silmistä valui litratolkulla vettä ja köhin siinä vielä hetken verran, mutta tilanne alkoi siinä vaiheessa jo vähän naurattaa. Etenkin, kun kalsariosasto vielä pyysi kauniisti, että voisinko jatkossa yrittää olla tukehtumatta, kun hän juo kaljaa ja katsoo Simpsoneita. Kiitollisna lupasin.
Jään oottelemaan, kasvanko tästä kokemuksesta ihmisenä vai mitä tapahtuu.
Ps. Aamulla aloin hysterisoida bussipysäkillä, kun lukaisin äkkipäätä mainoksen: "Mahtava helpotus joutavaan jäykistelyyn!" Aattelin, että katos, onpa rehevä ummetuslääkemainos.
Alareunassa luki kuitenkin Ikea. Se olikin kalufirman snobisminvastainen mainos. Tylsää.
