Tiedättekö, kun on ihmisiä, joiden kanssa on vaan täysin mahdotonta keskustella mistään? Ihmisiä, joille ei voi perustella mitään, koska ilmeisesti niiden älykkyysosamäärä ei vaan riitä edes rautalankamallin ymmärtämiseen? Ihmisiä, jotka ovat jääräpäisesti sitä mieltä, että maapallo on litteä, vaikka jumalauta kävelyttäisit ne maapallon ympäri takaisin lähtöpisteeseen?
(Usein ne ovat Sotkan mäntykaluste -ihmisiä. Niillä on seinillä viuhkat Kanarialta ja pahkakuppi olohuoneen pöydällä. Mutta huono makuhan ei sinänsä ole rikos. Tyhmyys on.)
Sitten kun sellaista yksisilmäistä kuuhaketta kuuntelee päivä toisensa jälkeen, niin jossain kohtaa loppuu hermo. Ei vaan kestä enää. On perkeleen turhauttavaa, kun ei kykene perustelemaan asioita millään, koska toinen ei suostu ymmärtämään vaikka mitä tekisi. Esimerkiksi että kato, tässä on pyöreä reikä, siihen ei voi laittaa kuutionmuotoista palikkaa. Niin mutta kun hän haluaa siihen sen kuution. Ei onnistu! Ei mutta kun siihen pitää saada se kuutio. EI OLE MAHDOLLISTA! Palkkaa puuseppä, jos haluat sorvata reikää eri muotoiseksi ja painu nyt jumalauta vittuun siitä nitisemästä!
Terveisiä töistä. Huomenna lennähdän Kuusamoon. En taida uskaltaa mäkeen, kun edellisestä kerrasta on 12 vuotta. Pitäis mennä ensin harjoittelemaan johonki Nuuksioon. Hissit etenkin peloittaa, mutta saa nähä. Mistä tuli mieleeni, että en nää. Optikko lähetti silmälääkäriin, kun ei voinut tehä mitään.
Sain silmälasit vissiin 15 vuotta sitten, mutta en oo käyttänyt kyllä sitten vuoden 1995. Maailma on varmaan muuttunut aika lailla kymmenessä vuodessa. Jännä nähä sitten, miltä täällä näyttää! Pelkään kyllä kaverin kokemusta - laserleikkauksen jälkeen eka kerta yleisessä suihkutilassa oli kuulemma melkoinen shokki.
