Keskiviikkona mainostoimistopalaverissa löin pääni pöytään. Lujaa. Niin että puhe katkesi ja katseet kääntyivät. Oli tarkoitus vähän venyttää niskaa, kun se oli jotenkin jumissa, mutta karkasi hieman lapasesta se touhu. Otsaan nousi sarjakuvasarvi, sentin korkuinen ja neljä halkaisijaltaa. Hillittyys (Mitäh? Hilliys? Hillitse.. Eikä ku.. No juu nou.) ei suoranaisesti kuulu hyveisiini. Nolotti.
---
Päivän riemunaihe on uusi luuri. Kaikkee jännää. Eräs asia herätti kuitenkin hilpeyttä ylitse muiden.
Taustaksi kerrottakoon, että aiheesta "Kuinka vastaan tekstiviestiin" on ihmissuhteessa käyty keskustelua useampaan kertaan. Kun meinaa vaan aina mennä herne nenään, jos itse sorvailee pitkän ja rakenteeltaan napakan, sopivassa suhteessa nokkeluuksia ja jopa hieman hellyyttä sisältävän viestin ja vastaus on ytimekäs "Ok". Ei ees pistettä! Pelkkä Ok! Tähänpä tarjosin kerran hieman käärmeissäni ratkaisuksi puhelimen valmiita viestimalleja, joista löytyi mm. legendaarinen "Valitettavasti en voi auttaa sinua."
Uudesta puhelimesta kyseinen näppärä vakiovastaus on poistettu. Sen sijaan joku vaimonsa tekstiviestiinvastaamisnalkutuksella mielenhäiriön partaalle ajama insinööri on varustanut puhelimen joka miehen ehdottomalla parisuhteen pelastajalla: valmiilla tekstiviestillä, jossa lukee "Minäkin rakastan sinua".
Olen sanaton. Miksei valmiisiin viesteihin sisälly myös aina niin kätevää ilmaisua "What the fuck"?
