Minulla oli eilen Terveysongelma. Jota ällöttää korvat ja vahat ja korvavahat, ällös huoli, minä en pysty kirjoittamaan sitä toista v:llä alkavaa sanaa sille jutulle, mitä meidän kaikkien korvissa käsittääkseni on.
Eilen aamulla pesun jälkeen tuntui, että korvassa on vielä vettä. Päätin kuivata ja putsata korvaparat ja kävin ronkkimaan korvakäytäviä pumpulipuikoin aseistettuna. Mutta kas, toinenpa korva napsahti lukkoon, oikein takalukkoon, sanoisin.
Vietin koko aamupäivän pilvessä ja kuplassa, tasapaino horjuen ja kykenemättömänä kuulemaan oikealla korvallani. Aamukokouksessa kyselin jatkuvasti "anteeksi kuinka?" ja yritin kääntää kuulevan korvan kulloistakin puhujaa kohti.
Lounastunnilla törmäilin takaoikealta tuleviin ihmisiin, kun en kuullut niiden tulevan. Tuntui, kuin olisin ollut selvinpäin tuhannen humalassa. Kaikki häiriöt ja höttöisyys tuntuivat niin kirkkaasti, ettei moinen humalispäiseltä onnistuisi.
Sitten apteekin täti myi liuosta, jota pidin korvassa 15 minuuttia. Suljin työhuoneeni oven ja kekotin pää kallellaan odottamassa, että vahatulppa liukenisi. Toisella yrittämällä se lähti, maailma palasi paikalleen ja taivaat aukeni.
On kiva kuulla ja pysyä pystyssä.
