Juhannus: naurua (paljon), ruokaa (riittävästi), juomaa (kohtuullisesti), krokettia (voittoisasti), muita pelejä (vähemmän voittoisasti), laulua sun muuta metakkaa (luulen, että olin mukana maailman epävireisimmän snapsilaulun laulannassa), yks pärkkeleen iso kivi (teltan alla, armaiden telttanaapurien toimesta), puuhun sidottu kenkä, teltannaruun sidottu kenkä, koiruuksien opettamista viattominen kanssaihmisten jälkikasvulle (lasten uudelleenohjelmointi vienee sopivasti seuraaviin landekekkereihin asti). Tulin hyväntuuliseksi muistelemisesta. Onnistunut viikonloppu siis.
Ikävämpää on se, kun ihminen menee ja säheltää big time. Ajattelemattomuuttaan ja osin kiltteyttään. Ei osannut pelata omaan pussiin ja jäikin sitten tyhjin käsin. Niin mitä sille sanot, kun se tietää jo, että ketuiks meni ja oma moka? Mun sydän meinaa mennä särki toisen tuskasta.
