Luukku 2:
Peiton alla palelemista, nukkumista. Nihkeänä heräämistä.
Flunssa.
Ei jaksanut edes hämmentyä, vaikka olisi pitänyt.
Luukku 3:
Tekijöille sattui varmaan virhe, kun kolmannen luukun takaa tuli ihan sitä samaa sontaa kuin toisenkin.
Luukku 4:
Asteittaista henkiinheräämistä. Kohtaaminen.
Illalla tyhjiö: ei BB:tä, ei Horatiota. Pelkkää nauhoitettua alppihiihtoa. Ei sillä, että olisin katsonut, vaikka olisi ollut suorakin lähetys. Epäilen, etten edes siinä tapauksessa, vaikka hiihdot olisi esitetty ruudussa etukäteen.
Luukku 5:
Ympärilleni oli kasvanut kupla, ja maailma oli vaimea. Työpäivä.
Illalla leikin Strömsötä ja askartelinpaskartelin joulukortteja, hienoja. Luonnonvalkoista ja kultaa. Kummipoika-parka ei ollut ollenkaan niin kiinnostunut näpertelystä kuin allekirjoittanut ja pojan äiti, joten jatkoimme, kun lapsi oli saatu Nukkumatin kelkkaan. Rentouttavaa näperrystä siivittivät pullo punaviiniä ja tarkoin harkittu tujaus X.O.-konjamiinia.
Haluan muuttaa Strömsö-maailmaan, tehdä rauhallisin, hallituin liikkein lautasliinarenkaat, sytyttää kynttilöitä illan hämärtyessä, istahtaa pöytään seurustelemaan kepeästi ja maistaa suloisen kokki-Michaelin 10 pisteen kakkua. (Eivät muuten liene Painonvartijoiden pisteitä...)
Luukku 6:
Itsepäisyyspäivä. Täysi mitallinen.
Illalla surumielinen rauha ja itsenäisyys. Loputonta kättelyä televisiossa. Turvallista. Tajusin, etten ole viettänyt itsenäisyyspäivää täällä moneen vuoteen. Linnan juhlista tulee jotenkin lapsuus mieleen.
Luukku 7:
Kummallista. Perin kummallista.
En ole hereillä, vaikka liikun ja toimin.
