(Näyttää ihan lukujärjestykseltä tuo otsikko. Esim. klo 9-12 Expression orale et écrite.)
9: En muista. Ai niin, perjantai. Olin hirmuisen pahalla päällä. Töissä oli Palvelukulttuuri-koulutusta. Keskustelimme (tai keskustelivat, minä en juurikaan) tunnin verran siitä, miten vastaamme puhelimeen. Että sanotaanko lafkan nimi ja hyvää päivää vai lafkan nimi ja oma etunimi ja sukunimi vai kenties pelkkä sukunimi. Deeällien painaessa takaraivossa en ehkä ollut ihan parhaimmillani moiseen paskanjauhantatuokioon. Työn jälkeen join yhden (1!) kaljan ja menin kotiin.
10: Siivosin. Sen jälkeen olen aivastellut jatkuvasti, minkä johdosta kuvittelen, että hengityselimeni eivät ole tottuneet pölyttömään ilmaan. Näin ollen en voi imuroida terveyssyistä lähiaikoina. Illalla ulos. Ystäväni Suttura tuli iltaa istumaan ja kävi kipaisemassa Alkosta "äkkiä vaan jonkun pullon". "Äkkiä vaan joku pullo" osoittautui peräti 8-volttiseksi semi-skumpaksi, joka siis vastasi lähinnä siideriä. Ainakaan pohjat eivät riistäytyneet käsistä... Sling Inissä oli ihan kivaa pitkästä, pitkästä aikaa, mutta jatko kutistui kotiinmenoksi, kun kukaan ei jaksanut lähteä mihinkään yökerhoon jonottamaan. Olin salaa tyytyväinen.
11: Ei mitään. Ei sitten yhtään mitään. Paitsi että kaverin sisko voitti Robinsonin. Onnea vaan sinne. Ja Strömsö oli taas ihana. Viikon onnellisin tunti. Kuka olisi arvannut, että vanhoja pitsejä voi niin näppärästi käyttää joulusukan varsikoristeena tai ommella tyynyyn? Ja että kävyistä voi rakentaa jugend-henkisen koristekruunun? Ja että aiheesta "Kuinka paljon seurapelin voitosta saa riemuita?" voi virittää keskustelun? Oi, Strömsö, sinä unelmieni öö... no... Strömsö.
12: Työssä on kiirus, gradulla on kiirus, kaikella on kiirus, mutta kun en jaksaisi enkä viitsisi ja ahistaa vaan. Päivän erityiskiitokset menevät
Suomen Postille, joka on onnistunut ajamaan asiakaspalvelunsa niin alas, etten uskonut moisen olevan edes mahdollista.
Kävin Pääpostissa hakemassa yhtä (1) pakettia. Jonotin 55 minuuttia, vaikka jonoon asettuessani edessäni oli kaksi (2) ihmistä. Minä en voi ymmärtää, miksi, oi MIKSI, a: pakettien itsepalveluhaku piti poistaa ja b: tiskeillä ei voi olla eri jonoja niille, joilla on minuutin mittainen asia (paketin noutaminen) ja toisaalta niille, jotka haluavat selvittää pakettien postimaksuja ympäri maailmaa, täyttää vahingonkorvaushakemuksia, neuvotella postilokeron hankinnasta tai mitä muuta tahansa saatana joka vie ikuisuuden kele. Lopulta napsahti päässä, ja ilmoitin selväsanaisesti tulevani hakemaan kirjeen itse, jos en sitä muuten saa.
Ymmärrän jonot, ymmärrän, että välillä voi mennä aikaa, ymmärrän kyllä niin perkeleesti, mutta tunti jonossa yhden onnettoman paketinhaun takia on kyllä silkkaa kidutusta. Ja minkä minä sille voin, että juuri Pääposti on mun lähiposti?!?!
