Jep, korkkasinpa sitten viinipullon. Eikä jäänyt siihen se. Korkkasimme myös useita pulloja olutta ja ison pullon Hennessyn V.S.O.P:tä. Ensin juorusin mamman kanssa yli puolenyön, kunnes se luovutti ja lähti mummilaan nukkumaan. Jäin hetkeksi yksin konjakin ja puhelimen kanssa, minkä muutamatkin ystäväni huomasivat. Pyydän anteeksi häiriötä...
Sitten saapuivat yötä vasten matkaa tehneet sisko ja sen poikaystävä, ja siitä alkoivat varsinaiset kesäyön kännäjäiset. Konjakin siivittämänä tanssimme siskon kanssa terassilla puoli kuuden aikaan aamulla laulaen korkealta ja kovaa jotakin tarttuvaa sävelmää, jonka olemme jo unohtaneet. Muistan vain, että emme osanneet kappaleen sanoja, vaan lallatimme ihan mitä mieleen juolahti. Mökkinaapurit sen sijaan voisivat varmaankin kertoa, mikä biisi oli kyseessä; mekkala lienee kiirinyt kauemmaksikin tyyntä järvenpintaa pitkin. Uhhuh.
Heräsimme vasta iltapäivän puolella, kun meitä tultiin herättelemään ruokapöytään. Ensin en voinut liikkua, sillä pää meinasi räjähtää. Kahden Buranan ja muutaman mehulitran jälkeen uskalsin yrittää syömistä. Iso virhe. Alkupalat (parmankinkku ja hunajameloni, terveisiä vaan Berlusconille) eivät pysyneet siellä, missä piti, vaan olin pakotettu poistumaan huvimajaan katetusta ruokapöydästä hetkiseksi sisälle. "Anteeksi hetkinen, täytyy käväistä tuolla naistenhuoneessa." Jep, täytyy käydä oksentamassa, anteeksi vain.
Niinpä lauantaiksi suunniteltu kapakkailta Kuopiossa jäi väliin, en nimittäin voinut kuvitellakaan istuvani autossa yhtään hetkeä, saati sitten juovani mitään alkoholipitoista. Olo alkoi normalisoitua vasta illalla saunan ja uinnin jälkeen. Mutta oli siinä jotain hyvääkin: nyt voin suunnata rentoutunein mielin kotiin Helsinkiin, kun vuoden pääntyhjennyskekkulit on hoidettu siististi kaukana sivistyksestä.
