Ennen vanhaan sunnuntaisin ei tapahtunut mitään. Ennen vanhaan sunnuntaisin nukuttiin iltapäivään ja maksimissaan raahauduttiin pizzeriaan hakemaan ruumiille ravintoa. Ennen vanhaan sunnuntai tarkoitti sohvaa ja orastavaa päänsärkyä ja lojumista. Ennen vanhaan telkkarista tuli aito, oikea Strömsö, jonka kiireettömään, ystävälliseen maailmaan kelpasi hukuttaa hillumisen aiheuttama huono omatunto.
Nyt Strömsö on siirretty digikanavalle ja siellä puuhastelevat väärät ihmiset väärissä paikoissa. (Miksi, miksi Yle meni pilaamaan juuri Strömsön?!?!?) Eikä mulla edes ole ollut sunnuntaikankkusta pieneen ikuisuuteen saati että olisin syönyt sunnuntaipizzaa. Mietin tätä eilen, kun päiväohjelmani oli seuraavanlainen: tein aamiaista, luin Hesarin, hoidin rästiin jääneitä työjuttuja, imuroin, pesin ja tuuletin vuodevaatteet, pyyhin pölyt, kiillotin peilit ja lasiovet, pyykkäsin ja viikkasin, SILITIN LAKANOITA ja katsoin Tanssii tähtien kanssa.
Apua. Mitä mulle tapahtuu?
