Sain kuin sainkin itseni kuntopiireilemään illalla, eikä nyt enää väsytäkään niin kovin. Jätän siis sauerkrautit ja muut Saksan-ihmeet vielä kaupan hyllyyn. Se on hikinen ja merkillinen laji (pace, ei sauerkraut). Melkein 70 ämmää kiertää vehkeestä toiseen naama punaisena. Puolet kiskoo kiinalaisen kidutuskammioon kuuluvia välineitä kuka mihinkin suuntaan, puolet pomppii epätahtia keskemmällä salia. Tunnista saisi aika kiintoisan lyhytelokuvan hidastettuna ja ilman musiikkia.
Mutta mutta, se meemi se meemi,
johon meidät haastettiin. Vastaaminen on tuottanut minulle erityisiä vaikeuksia, koska minulla EI ole kummallisia tapoja. Minähän olen hyvin NORMAALI ihminen.
Näin sen siis teki Marsu: "kirjoitan merkinnän, jossa paljastan maailmalle viisi omituista tapaani. Haastan sen jälkeen viisi ihmistä tekemään saman. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä." Ja noin sen teen myös minä, paitsi että nimeän "omituiset tavat" pelkiksi omituisuuksiksi.
Omituisuus 1: Minulla on pakkomielteenomainen tarve tarkastaa, ketkä ovat onlinessa säännöllisin väliajoin + aina, kun olen poistunut koneeltani työpäivän aikana. Ärsyttävintä on se, että monesti, kun painan Skypen kuvaketta oikealla, typerä Windows avaa jonkun asetusvalikon (siis mistä voi hallita työkaluriviä ja ikkunoita ja jotain), eikä se mene pois vaan jää väkisin kellumaan ruudun alareunaan. Sitten joudun klikkailemaan äänenvoimakkuutta ja ties mitä, että ruutu päivittyy siltä kohtaa, missä se asetusvalikko itsepäisesti hengailee. Ja se raivostuttaa pientä ihmistä.
Omituisuus 2: Asioiden ripustaminen naulakkoon. Olen todennut itselläni naulakkoja koskevia pakkomielteitä. Ensinnäkin pidän naulakoista ja siitä, että asioita voi ripustaa seinille. Olen viime aikoina hankkinut huomattavan määrän naulakoita kotiini. Toiseksi naulakot aiheuttavat minulle huolta. Kun järjestin viimeksi isoa pressitilaisuutta, ainoa asia, jota heräsin miettimään keskellä yötä, oli naulakoiden riittävyys. Kolmanneksi olen aloittanut työelämäni narikasta. (Ps. Miksi hanskat lyödään naulaan eikä narikkaan?)
Omituisuus 3: Uusi peruna -viha. En voi SIETÄÄ uusia perunoita. Ne maistuvat pahalta ja niissä ON kuoria. Piste.
Omituisuus 4: Voittomuus. En syö voita enkä margariinia leivän päällä. Ikinä koskaan milloinkaan. En ole syönyt varmaan viiteentoista vuoteen. Siksi joudun aina raapimaan huoltoasemasämpylöistä, kokousleivistä ja muista valmissyömingeistä voit pois. Käyttäen lusikkaa ja servettiä. Ensin juustot, salaatit ym. täytteet pyyhitään servetillä puhtaiksi voista. Sitten voi kaavitaan lusikalla pois itse leivästä. Viimeiseksi lusikka pyyhitään servettiin. Tämä on hankalaa esim. lentokoneessa, missä saa vain yhden servetin. Jää suu pyyhkimättä!
Omituisuus 5: Hellan tarkistaminen lähtiessä. Yhdeksänä kertana kymmenestä, kun olen lähdössä kotoa, ovi auki ja toinen jalka ulkona, joudun palaamaan sisälle ja kokeilemaan kädellä, ovatko hellat kylmiä. Mikä on tietenkin ihan perkeleellisen älykästä in case ne olisivat jääneet päälle. Eikä tähän vaikuta se, olenko edes käyttänyt koko vehjettä lähimpään kahteen viikkoon. Turvallisinta on, jos johto on irti seinästä, ettei mikään voi laittaa hellaa päälle. (Niinku mikä? Aave? Aaveita ei varmaan yksi sähköjohto paljon pitele? Urpo.)
Huh ku tuli pitkä teksti. Haastan öö öö öö haastan vaikka
Maanmatosen ja
Pian. Hirmu moni muu sellainen, jonka olisin tahtonut haastaa, on jo vastannut. Tai sitten niillä ei ole blogia, mikä hieman hankaloittaa asiaa.
