No ei se joulukaan ihan kokonaan mennyt niinkuin satukirjoissa. Oksensin kapakasta palatessa lumihankeen kuin teinivuosina. Paitsi että tällä kertaa pää toimi, vaikka vatsa ei. Pikkusisko potki loskaa päälle ja nauroi katketakseen. Kai jotenkin vaan unohtui kunnon syöminen sillon joulupäivänä, kun tuntui, että jatkuvasti oli ruoka pöydässä.
Juuh ja kun juna seisoi siellä riivatun hangessa, onnistuin myös suututtamaan yhden niin, että mulle ei enää puhuta. Oli siellä korvessa kuitenkin sen verran kenttää, ainakin jos nosti kännykän hattuhyllyn tasalle. Mutta mitäs on drama queen. Antais jo olla.
Mutta muuten kyllä kynttilät loisti ja silmät oli kirkkaat ja oli hyvin jouluisaa. Ja kaunista, siellä kotona oli niin liikuttavan kaunista.
