Kaksi mieshenkilöä on tohkeissaan. Syynä on imuri. Ei mikä tahansa hooveri kuitenkaan, vaan itsekseen imuroiva, lentävää lautasta muistuttava kauko-ohjattava härveli. Imurointia tutkaillaan eri kulmista, tulosta eri alustoilla ja nurkissa vertaillaan. Vannon, ettei yksikään imurinsa varressa hiki hatussa huseerannut naisihminen - tai mies sen paremmin - ole koskaan herättänyt yhtä syvää ihastusta kuin itseksensä lattialla mönkivä, huriseva laite.
Jopa vehkeen pölysäiliöstä keskustellaan pitkään. (Aito keskustelu käytiin itse asiassa toisella kotimaisella, mutta yritän kääntää sen mahdollisimman uskollisesti.)
- Täällä on tämä lokero, minne pöly menee. Kato tää aukeaa näin ja sitten se lähtee irti tyhjennystä varten, selvittää imurin onnellinen omistaja.
- Vitsi tosi järkevä toikin, ettei tarvitse pelata pölypussien kanssa, toinen ihastelee.
- Niin no ensimmäisellä kerralla tein sen virheen, että kolautin säiliön tyhjäksi roskiksen reunaa varten. Hienonhieno tomu pöllähti tietenkin ilmaan ja laskeutui sitten pikkuhiljaa kaikkialle muualle paitsi itse roskikseen, selvittää ensimmäinen.
- Joo totta, kannattaa kai vaan kaataa kotelo varovasti tyhjäksi, myöntelee ymmärtäväinen kuulija.
- Ei kun mulla on ongelmaan loistava ratkaisu, toinen vastaa.
- Mulla on tossa tollanen tavallinen imuri, jolla mä tyhjennän tämän toisen imurin pölylokeron!
Kätevää, toteaa nainen mielessään ja poistuu paikalta nauramaan henkiseen partaansa.
